Syksyn viimeiset

Viimein syksy saa. Pitkään jatkunut lämpöaalto on sotkenut sisäisen kelloni; kuvittelen, ettei lokakuu olekaan syksyä. Nyt alkaa viimein tuntua viluisemmalta. Kaakeliuuni yskähtelee, ei millään halua alkaa taas lämmityshommiin, ja puut saa sytyttää useamman kerran. Kunhan hormi lämpenee kunnolla, niin sujuu taas helpommin. Syksy herättää myös uinuvan Syksyruoanlaittajan sisälläni -- eilen syötiin punajuuripaistosta ja juuri äsken palastelin Ystävän puutarhaomenista viimeiset kauratoskapaistokseen. Nyt se lämmittelee uunissa, itse istun soffalla Koira jaloissa ja aloittelen työntekoa.

Ehkä tämän bloginkin on aika virkistyä, kun lempivuodenaikani pääsee kunnolla vauhtiin. Kaikkea jännääkin on tekeillä: ensi viikolla matkustamme Kiinaan, Esikoisen syntymämaahan, ja Hevonen on tulossa muutaman viikon kuluttua.